Menu
WDM (Wavelength Division Multiplexing) on kuituoptinen siirtotekniikka, joka mahdollistaa useiden valon aallonpituuksien (eli eri väristen valojen) käytön tiedon lähettämiseen saman kuidun kautta. WDM-muxit (multiplexer eli jakaja, myös. demuxi eli yhdistäjä) puolestaan ovat laitteita, jotka jakavat yhden valokuituparin useampaan aallonpituuteen. Nämä jakajat ovat passiivisia eli ne eivät toimi sähköllä.
Yksittäisen kuidun jakaminen useisiin eri aallonpituuksiin on tehokas tapa moninkertaistaa kuidun siirtokapasiteetti ja hyödyntää optisten verkkojen koko potentiaali. WDM jakajia on kahta päätyyppiä:
CWDM-muxi/demuxi (Coarse Wavelenght Division Multiplexer) on 3–9 kanavainen optinen jakaja. Muxi/demuxi yhdistää eri väriset aallonpituudet yhdelle 9/125 nm SM-kuituparille. Mikäli käytössä on ainoastaan yksi kuitu yhteydelle, on mahdollista käyttää yhden kuidun CWDM-muxi/demuxiratkaisuja.
CWDM yhdistää eri yhteydet yhdelle kuituparille – verkossa voi kuljettaa esimerkiksi SAN- ja WAN-signaaleja sekä puhetta tai videopalveluita yhtä aikaa. CWDM mahdollistaa jopa 100 Gbit yhteyksien siirron yhdessä kuituparissa.
Käyttämällä CWDM-muxia voidaan jopa 18 aallonpituutta (kutsutaan myös kanaviksi, lambda-arvoiksi tai väreiksi) siirtää yhtä optista kuitua pitkin samaan aikaan. Aallonpituudet sijaitsevat 1270 ja 1610 nm:n välissä ja ne on määritetty ITU G.694.2 -standardissa. Aallonpituudet ovat 20 nm:n päässä toisistaan, ja valon fyysisten ominaisuuksien ansiosta kanavat eivät häiritse eivätkä näe toisiaan.
CWDM:n ansiosta jokainen yksittäinen aallonpituus on oma itsenäinen kanavansa kuidussa. Jokainen kanava voi kuljettaa mitä tahansa liikennettä, mihin nopeuteen tahansa. Kanavat eivät ole sidoksissa liikennetyyppiin, eli toisin sanoen yhteys on protokollariippumaton.
DWDM:n (Dense Wavelenght Division Multiplexing) ja C-Band:n avulla jopa 40 aallonpituutta voidaan siirtää yhdessä optisessa kuidussa. Nämä aallonpituudet on määritelty ITU G.694.1 standardissa ja jokainen aallonpituus on tyypillisesti 0,8 nm tai 100 GHz leveä. Kanavat eivät häiritse toisiaan ja ne ovat protokollariippumattomia – kaikki nopeudet ja tietotyypit ovat mahdollisia.
Kuidussa voidaan siirtää esimerkiksi SAN-, WAN-, ääni- ja videomateriaalia. DWDM-verkoissa aallonpituudet tehdään nykyään yleisesti käyttämällä säädettäviä transceivereitä (tunable transceiver), joka mahdollistaa verkkojen monipuolisen käytön.
Lisäksi on mahdollista käyttää toista 40:tä kanavaa 50 GHz:n jaotuksella, jolloin kanavien kokonaiskapasiteetti nousee 40:stä 80:een – käytössä on 80:n kanavan paketti. Näissä kanavissa käytetään interleaver-jaotinta, joka jakaa aallonpituudet odd- ja even-kanaviksi.
WDM-laitteita on erilaisia ja erilaisiin käyttötarpeisiin. CWDM-tekniikalla päästään aina 18:aan kanavaan asti. Uusimmalla HD-CWDM-tekniikalla on mahdollista lisätä kanavamääriä muutamiin kymmeniin. Käytettäessä DWDM-tekniikkaa kanavamäärä saadaan nostettua aina 80:een asti.
Muxeja käytetään optisissa kuituverkoissa kaupunkien sisällä ja kaupunkien välillä. Kun kuidun kapasiteetti tulee täyteen, voidaan CWDM- ja DWDM-tekniikoiden avulla moninkertaistaa olemassa olevan kuituverkon kapasiteetti. Valittujen CWDM-transceivereiden laserien teho määrittää yhteyden maksimipituuden: CWDM-yhteydet toimivat aina 80 km saakka. DWDM-yhteydet voivat olla pituudeltaan jopa useita satoja tai tuhansia kilometrejä, kun linjalla on käytössä optinen EDFA- tai Raman-tyyppinen vahvistin. Optiset vahvistimet ovat mahdollisia vain DWDM-verkoissa.
